Melu
Kovalle melulle altistuminen voi vaurioittaa kuuloa pysyvästi. Muita haittoja ovat mm. tinnitus, päänsärky, väsymys, lihasjäykkyys ja kasvanut tapaturmariski. Melu voi myös nostaa sykettä ja verenpainetta.
Melulle altistuminen on arvioitava ja tarvittaessa mitattava. Arvioijalla tai mittaajalla tulee olla tarvittava kyky ja taito arvioida ja mitata melua. Tarvittaessa mittauksissa voi käyttää ulkopuolista apua. Aistinvarainen arvio antaa kuitenkin jo kuvan tilan melutasosta.
Melu voi olla tasaista tai impulssimaista. Mittauksessa mitataan määrätyn ajan keskiarvo ja impulssien huipputasot.
Melutaso ja toimenpiteet
jatkuva / impulssi
80 dB / 135 dB Melulle altistuvia on tiedotettava ja opastettava, ja heille on tarjottava henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. Järjestettävä mahdollisuus kuulontarkastukseen.
85 dB / 137 dB On laadittava meluntorjuntaohjelma, jolla pyritään vähentämään melua. Kuulonsuojaimia on käytettävä. Kuulontarkastus on järjestettävä määräajoin.
87 dB / 140 dB Melun lähde on selvitettävä välittömästi ja tehtävä tarpeelliset muutokset, jotta melutaso on alhaisempi (kuulonsuojaimien vaimentava vaikutus huomioidaan mittauksessa).
Melun torjunta
Melun torjunta tulee aloittaa selvittämällä melun lähteet ja pyrkimällä vähentämään syntyvää melua. Koneista ja laitteista syntyvää melua voidaan joissain tapauksissa vähentää kunnossapidon keinoin tai vaihtamalla meluava kone uudempaan.
Jos melua ei pystytä riittävästi vähentämään, voidaan melua rajoittaa koteloimalla meluavia koneita ja vähentämällä äänen kaikumista akustiikkalevyillä ja väliseinillä.
Viimeisenä keinona, jos melua ei voida vähentää ja rajoittaa tarpeeksi, tulee käyttää kuulonsuojaimia.
Kuulonsuojaimia valitessa on huomioitava työn vaatimukset sekä melun taso ja taajuus. Liian tehokkaat kuulonsuojaimet vaikeuttavat kommunikointia ja voivat aiheuttaa muita vaaroja. Myös kuulonsuojaimien sopivuus muihin käytössä oleviin suojaimiin on huomioitava. Kuulevat kuulonsuojaimet voivat olla tarpeen töissä, joissa tulee pystyä kommunikoimaan tai silloin, kun alueella liikkuu työkoneita.
Pöly ja työpaikan ilman epäpuhtauksien tunnistaminen
Haitalliseksi tunnetuilla pitoisuuksilla tarkoitetaan ilmassa olevia epäpuhtauksien pitoisuuksia, jotka kulkeutuvat hengityksen kautta ihmisen kehoon. Ilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa erilaisia hengityselinsairauksia tai jopa myrkytystiloja.
Työnantajan on otettava huomioon HTP-arvot (haitallisiksi tunnetut pitoisuudet) arvioidessaan työpaikan ilman puhtautta. Mitatessa ilman epäpuhtauksia on syytä käyttää ammattilaisia apuna. Jos pölyä havaitaan ilmassa aistinvaraisesti arvioimalla, voidaan usein olettaa, että pölyä on liikaa. Aistinvaraisesti ei kuitenkaan voida todeta tilan olevan puhdas.
Haitallisiksi tunnettuja pitoisuuksia määrittävässä asetuksessa on liitteenä lista aineista ja niiden HTP-arvoista. Alla olevassa taulukossa on joitakin esimerkkejä ilman epäpuhtauksista.
Ennaltaehkäisy ja suojautuminen
Ilman epäpuhtauksia havaittaessa on pyrittävä selvittämään epäpuhtauksien lähde sekä mahdollisuuksien mukaan poistaa se. Jos lähteen poistaminen ei ole mahdollista, pyritään vähentämään ilman epäpuhtauksia rakenteellisilla ratkaisuilla ja ilmanvaihdolla. Pölyä voidaan myös vähentää kohdepoistoilla sekä joissain tapauksissa veteen sitomalla. Jos altistumista ei voida estää muilla keinoilla, on käytettävä hengityksensuojaimia. On myös tärkeää suunnitella tilojen siivous niin että kertynyt pöly saadaan poistettua tiloista.
Tärinä
Käsien altistuminen tärinälle voi vahingoittaa verenkiertoa, hermostoa, jänteitä ja luustoa. Myös ammattitaudit kuten valkosormisuus tai käsien monihermovauriot ovat mahdollisia. Kehon altistuminen tärinälle voi aiheuttaa alaselän kipuja sekä selkärangan vammoja. Tärinän aiheuttamat vahingot voivat olla pysyviä.
Altistuksen raja- ja toiminta-arvot
Tärinälle altistuminen on arvioitava ja tarvittaessa mitattava. Koneista tai niiden ohjeista löytyy usein valmistajan ilmoittama tärinäarvo. Esimerkiksi piikkauskoneen tärinäarvo voi olla 7m/s2. Arvioinnissa voi käyttää apuna työsuojeluhallinnon tärinälaskuria. Arvioinnin tai mittauksen tuloksien perusteella suunnitellaan toimet, joilla poistetaan terveydelle aiheutuvat vaarat. Jos vaarojen poistaminen ei ole mahdollista, tulee niiden vaikutukset vähentää mahdollisimman vähäisiksi. Kaikille tärinälle alistuville on annettava opastusta ja ohjausta tärinän haitoista ja niiltä suojautumisesta.
- Toiminta-arvo
- Käsitärinä 2,5 m/s2
- Kehontärinä 0,5 m/s2
Jos tärinäaltistus ylittää toiminta-arvon, on laadittava tärinäntorjuntaohjelma, johon on suunniteltu toimenpiteet, joilla vähennetään tärinää. Jos toiminta-arvo ylittyy, altistuneen terveydentilaa on seurattava määräajoin.
- Raja-arvo
- Käsitärinä 5 m/s2
- Kehontärinä 1,15 m/s2
- Hetkellisen altistuksen raja-arvo
- Käsitärinä 35m/s2
- Kehotärinä 7m/s2
Jos tärinälle altistuminen ylittää raja-arvon, on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin, joilla vähennetään tärinälle altistumista. Raja-arvon ylittymisen syyt selvitetään ja tehdään tarpeelliset muutokset, jotta ylitys ei toistu.
Tärinän vähentäminen
Tärinäaltistuksen vähentäminen tulee aloittaa kartoittamalla vaihtoehtoisien ja vähemmän tärinälle altistavien menetelmien ja välineiden käytön mahdollisuus. Jos välineitä tai menetelmiä ei voida korvata, tulee tärinäaltistusta vähentää muilla keinoilla.
Työvälineiden ja -koneiden huolloilla voidaan merkittävästi vähentää tärinälle altistumista. Työkoneiden istuimet ja käsinojat vaikuttavat myös paljon koneen kuljettajan altistukseen.
Kädet on syytä suojata kylmältä ja kosteudelta, koska ne voimistavat käsitärinän haittavaikutuksia.
Altistuksen vähentämistä voidaan toteuttaa myös altistusaikaa vähentämällä.