Ihmisen elimistö kestää kuormitusta rajatun määrän. Kun kehon ”tunnit tulevat täyteen” alkaa sairauslomakierre, joka monen osalta päättyy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivat aiheuttavatkin merkittävän – useissa yrityksissä jopa suurimman – osan työpaikan kaikista sairauspoissaolopäivistä. Tämä siksi, että TULE-vaivoista johtuvat yksittäisten henkilöiden sairauslomat ovat helposti kuukausien pituisia. Mikäli työntekijä kykenee sairauslomakierteeltään palaamaan vielä työelämään, ei hänen työpanoksensa yleensä ole enää entisenlainen: työ on joko kevennettyä tai hän siirtyy kokonaan toisiin tehtäviin.
Onko kenelläkään varaa menettää näitä työpaikan tehopakkauksia?
Työergonomian perusteet
Työasennot
Lihakset tarvitsevat hapekasta verta toimiakseen. Mikäli ihminen pysyy pitkään paikallaan, heikkenee lihasten, nivelten ym. verenkierto. Tällöin lihaksen antama tuki tai tuottama voima heikkenee. Vastaavasti nivelten luontaiset ’iskunvaimentimet’ hyytyvät. Veri kiertää parhaiten liikkeen aikana, ihminen siis tarvitsee liikettä voidakseen hyvin. Siksi staattinen työasento on huono.
Sanonta ’paras työasento on seuraava työasento’ kuvaa tarvetta erittäin hyvin. Asentoa pitäisi pystyä vaihtamaan, lihaksia liikuttaa ja istumatyössä liikkeelle pitäisi päästä lähtemään vähintään muutamia kertoja tunnissa.
Dynaamisessa (liikkuvassa) työssäkin on otettava kehon luontaiset asennot huomioon. Esimerkiksi mikäli polvi-varvaslinja (polven ja varpaiden pitää osoittaa samaan suuntaan) rikkoutuu, aiheutuu siitä vääntöä polveen (vrt. jalkapalloilijan tukijalka) – mikä puolestaan toistuessaan päivittäin vuosien ajan rikkoo lopulta polven. Saman aiheuttaa kiertynyt tai kumara asento ristiselälle, hartioille jne.
Hyvän työasennon perusteita on myös se, ettei työtä/nostoja tehdä olkapäätason yläpuolella/-lle/-lta tai polvitason alapuolella/-lle/-lta. Kyynärpäidenkin pitää pysyä kiinni vartalossa.
Huonoa työasentoa huonontaa, mikäli työssä altistuu tärinälle, kylmyydelle tai vedolle. Tai työssä pitää käyttää suurta voimaa ja/tai työstä aiheutuu kiertoliikettä (esim. ruuvin ruuvaaminen ruuvimeisselillä tiukkaan materiaaliin olkapäätason yläpuolella on erittäin kuormittavaa).
Fyysistä työtä tekevien tulee kiinnittää huomiota lihashuoltoon, esim. lihakset olisi hyvä lämmitellä ennen työn aloittamista ja venytellä työn jälkeen– vastaavalla tavalla kuin urheilijatkin tekevät.
Työvälineet
Työvälineillä tarkoitetaan tässä yhteydessä paitsi koneita, myös esim. asennusjakkaroita, veitsiä, työkappaleiden ripustustelineitä, pöytiä jne.
Luontaisia asentoja voi jokainen hakea myös itse: esimerkiksi havainnoimalla missä asennossa/kulmassa oma ranne on lepoasennossa, kertoo, missä asennossa sen olisi hyvä olla myös työn aikana. Vastaavalla tavalla voidaan arvioida hyvän työvälineen ominaisuuksia: kun esim. työvälineestä saa otteen ranne luonnollisessa asennossa, kohdistuu kyynärvarteen pienempi kuormitus kuin epäluonnollisessa asennossa (epäluonnollinen esim. kiertynyt asento tai ranteen väärä kulma).
Muita työvälineen käyttöergonomiaa heikentäviä asioita ovat edeltä tutut asiat kuten työvälineen tärinä, paino, liian pieni/suuri teho, huono ote jne. Usein nämä asiat on huomioitu laadukkaissa välineissä. Puutteita on enemmän halvoissa, kuluneissa, itse tehdyissä sekä työhön ’toiseksi parhaiten soveltuvissa’ laitteissa.
Työvälineiden ergonomisuutta voidaan parantaa mm. hankkimalla työhön soveltuvia ja laadukkaita välineitä, jatkovarsia (vähentää kurottelua), keventimiä (vähentää painoa ja puristamistarvetta), otekahvoja tai lyhentämällä huonoergonomisen työvälineen käyttöä tai käytön tarvetta (työn/kappaleiden suunnittelu, työnkierto).
Fyysinen kuormitus
Kuormituksen aiheuttamat ergonomiavaivat liittyvät tyypillisesti äkilliseen ylikuormaan (esim. raskaan taakan nosto) tai pitkäkestoiseen kuormitukseen (toistotyö).
Nostojen kilomäärät ovat suosituspohjaisia, lainsäädäntö ei ota näihin kantaa. Suositus esim. käsinnoston maksimikuormaksi hyvissä nosto-oloissa on 25 kg. Hyvät nosto-olot tarkoittavat mm. sitä, että taakka on lähellä vartaloa, taakasta saa hyvän otteen ja nosto tapahtuu kokonaisuudessaan polvi-hartiatason välissä. Noston aikana ei saa olla kurottelua tai vartalon kiertoa. Nostojen kilomäärät riippuvat kuitenkin paljon myös nostajasta: joku toinen nostaa 50 kg yhdellä kädellä, kun toinen ei pysty nostamaan 20 kg edes kahdella kädellä.
Pitkäkestoinen toistotyö on ihmisen keholle myrkkyä. Toistotyöllä tarkoitetaan puolen minuutin välein (tai useammin) tapahtuvaa yläraajan samanlaista liikettä. Pitkäkestoiseksi toistotyö muuttuu, mikäli työtä tehdään päivän aikana yhteensä 2 tuntia tai enemmän. Tässäkin kuormitusta lisäävät mm. epäluonnollinen asento, tärinä, voiman käyttö, kiertoliike sekä kylmyys/veto. Pitkäkestoinen toistotyö voi aiheuttaa vuosien kuluessa mm. nivelten kulumia.